Miksi kosket ja sillat?
Sitä kun joka päivä töihin ajelee vanhan kivisillan ali ja kahden maantiesillan sekä yhden kosken (Kermankoski) yli töihin, niin pienen irtioton teemaan sujuvasti lipsahtivat sillat ja kosket. Aihe on Heinävedellä aika ajankohtainen Palokinkoskien vapauttamisesta käytävän varsin tiukan keskustelun vuoksi. Koskien yhteydessä yleensä on jonkinlaisia siltoja myös, kun ihmisillä on taipumusta pyrkiä vesistöjen toiselle puolelle tavalla tai toisella. Ja sillat taas kiinnostavat itseä ihan rakennustaiteen ja insinööritaidonkin näkökulmasta.
Reittisuunnitelma
Tälle retkelle aikaa on vain muutama päivä, koska en halua kasvihuoneessa hyvään alkuun päässeiden kurkkujen, tomaattien ja muiden kasvisten kuukahtavan kuivuuteen. Toki jonkunlainen kasteluviritelmä pitää nytkin siihen kehittää. Teemanimestä huolimatta retken päätarkoitus on kuitenkin enempi sosiaalinen luonteeltaan, sillä ideana on vierailla siskon luona Ljusdalissa Ruotsin puolella. Tätä vierailua on tullut suunniteltua lähemmäs 20 vuotta, mutta koskaan ei ole ollut lomaa kesäaikaan, jolloin tällainen retki on järjellinen tehdä. Nyt vihdoin on sekä loma, että kesä samaan aikaan.
Suunnitelma on seuraava: lähtöpaikka Kermankoski Heinävedellä, siitä Korkeakoskelle Kuopioon, yöksi Kukkolankoskelle Haaparantaan. Aamulla matka jatkuu Storforsenille, jossa vähän rentoutumista. Seuraavana aamuna Ljusdaliin, jossa yksi yö. Paluu pitkän ajomatkan taktiikalla parin maisemapysähdyksen ja ostosten jälkeen Hailuotoon uutta siltaa testaamaan. Ja siitä sitten seuraavana päivänä paluu Heinävedelle.
Miksi nämä kohteet?
Googlen ja eri tekoälysovellusten avulla yritin etsiä reitille jotenkin soveltuvia hienoja koskikohteita. Seuraavassa Googlen tarjoamat kuvat suunnitelluista paikoista. Totuus paljastuu sitten matkan edetessä, ja sitä voi ihastella Finskavibes -Tiktokin puolelta
Korkeakoski
Korkeakoski nettitietojen mukaan on Suomen korkein vapaasti virtaava koskiputous, joten onhan se nähtävä. Kuivan talven jäljiltä ihan arvoitus mitä vastaan tulee
Kukkolankoski
Kukkolankoskella tuli käytyä useammankin kerran talviaikaan, kun asustin jokunen vuosi sitten Kemissä. Oli hieno talvella, kiva nähdä se myös kesällä. Joidenkin tietojen mukaan tämä olisi Euroopan suurin vapaa koski, mutta faktaa lienee ainakin se, että on Suomen suurin. Tosin ihastelen sitä tällä kertaa Ruotsin puolelta leirintäalueelta.
Storforsen
Storforsen on toinen ehdokas pohjoismaiden ja Euroopan suurimmaksi vapaaksi koskeksi, joten onhan sekin nyt nähtävä. Vaikea todistaa suuruutta kummankaan puolesta, vaan varmasti ovat komeita molemmat.
Ljusdal
Täällä ei koskia näyttänyt olevan, mutta pieni silta kuitenkin. Siirrynkin paluumatkalla enemmän siltateemaan. Ruotsin puolella rannikolla on parikin hienoa näköalakohdetta siltoineen. Jospa pysähdyn kuvaamaan…
Hailuoto
Siltateeman pääkohdetta ei tätä kirjoittaessa ole vielä edes käytännössä olemassa, kun uutta siltaa ei ole avattu liikenteelle. Googlen kuva vaihtunee hieman erilaiseen, kun pääsen (ehkä) ajamaan uutta siltaa pitkin Hailuotoon.
Matkabudjetti?
Pienellä budjetilla taas mennään. Auto, eli halkovankkuri alias Voorti vie dieseliä n. 4,7 litraa satasella, joten polttoainekulut n. 250 eur. Majoitukset leirintäpaikoilla Hailuodossa ja Kukkolankoskella auton takakontissa, Storforsenissa pikku mökissä, ja Ljusdalissa systerin sohvalla. Sapuskat lähikaupasta, jääkaappi on autossa mukana. Eli kokonaiskulut tästä reissusta tulee olemaan alle 500€. Jos auto kestää. Hinausvakuutus löytyy, jos ei kestä. Enkä sitten hommannut uusia renkaitakaan ennen matkaa, jos se vaikka välille jättää. Ehkä ne sentään tän reisun vielä kestää.