Pyöräretkuilua Saimaan seudulla

Matkailua luonnossa vai luontomatkailua?

Luontomatkailu on aika laaja käsite – sen alle mahtuu niin luksusmökkilomaa, retkeilyä kuin pyöräilyäkin. Tässä kirjoituksessa katselen aihetta vähän tavallisemman kulkijan silmin: pariskuntien, pienten porukoiden ja yksin matkaavien näkökulmasta. Niiden, jotka kulkevat polkupyörällä, moottoripyörällä, veneellä tai asuntovaunulla, ja etsivät ennen kaikkea rauhaa ja pientä paikallista elämänmakua.

Olen viime vuosina kierrellyt paitsi eri puolilla maailmaa, myös Saimaan seudulla Heinäveden, Savitaipaleen ja niiden lähikuntien alueita tutkimassa. Satamissa ja pienissä kylissä kannattaa pysähdellä matkallaan katsomassa, mitä palveluja oikeasti on tarjolla – yllätykset tuppaavat olemaan positiivisemman puolella.

Seuraavassa kesällä 2023 muutamien pyörällä ajelemieni kohteiden kautta joitakin havaintoja ja ajatuksia siitä, mitä me tavalliset kulkijat arvostamme – ja mitä ehkä kannattaisi ottaa huomioon, kun matkailua ja palveluja kehitetään. Osassa paikoista on yrittäjätkin jo vaihtuneet, mikä kertoo pienten paikkakuntien hyvin pienten yritysten varsin lyhyestä kehittämissyklistä palvelujen suhteen: virheisiin ja asiakkaiden odotteluun ei juuri ole mahdollisuuksia.

Tihkusateessa telttaillen

Satamassa opasteet olivat hyvät: septi ja puhdas vesi oli selkeästi merkitty, ja vierasvenesataman oma kyltti näkyi hyvin. Hinta oli kohtuullinen, 20 euroa yöltä, ja kuuden yön jälkeen seitsemäs yö on ilmainen. Satamasta on kylälle noin kahden kilometrin matka, mutta jyrkkä ylämäki tekee siitä melko hikisen kävelyn.

Telttailukokemus tällä satama-alueella oli hieman ristiriitainen. Telttapaikat sijoittuivat nurmikolle melko sattumanvaraisesti, ja ne olivat turhan lähellä sekä vesiliikennettä että ravintolaa. Karavaanialue puolestaan oli pääosin hiekkapohjaa, mikä ei ole telttailijan unelma. Metsikön puolella olisi voinut hyvin ripustaa Tentsilen, mutta varsinaisia telttapaikkoja sinne ei ollut osoitettu.

Pyörän akun sai ladata karavaanialueen pistokepaikasta (ei sateelta suojassa).

Kokonaisuutena hieno alue

Plussaa tulee siisteistä sosiaalitiloista ja pienestä keittiöstä, joka toimi lähinnä aamukahvin keittoon tai vauvanruokien lämmitykseen – varsinaista ruokailutilaa ei ollut. Roskiksia en alueella huomannut ollenkaan, mikä hieman ihmetytti. Grillikatos sijaitsi upealla paikalla niemen kärjessä, mutta oli selvästi jäänyt kunnossapidon ulkopuolelle ja vaikutti epäsiistiltä.

Ravintolassa sen sijaan palvelu oli ystävällistä ja tarjolla oli hyvää perusruokaa sekä monipuolisesti muita palveluita. Alueelta löytyi myös kesäteatteri. Yleisilme oli muuten perussiisti, mutta sopivasti rempallaan – ehkä juuri sen takia paikka tuntui eläväiseltä ja aidolta. Veneitä kulki satamassa vilkkaasti koko illan, joten alue on selvästi aktiivisessa veneilykäytössä. Karavaanareita oli muutama, mutta telttailijoita ei muita kuin minä. Karavaanialue kaipaisi pientä siistimistä.

Mäkiä, metsiä ja järviä

Vihtarin ja Enonkosken välillä vesistömaisemaa on paljon, joten yhden yön leiripaikka veden vierestä löytyy helposti tällä välilläkin. Jos Vihtarissa olisi jokin paikka yöpymiseen tai edes pyörän lataamiseen, niin tälle välille voisi helposti muodostaa houkuttelevan pyöräilyetapin. Enonkoskelta pääsee jatkamaan sujuvasti moneen suuntaan: Savonlinnaan, Kerimäelle ja Oraviin > Varkauteen. Vihtarista junalla pääsee Joensuun ja Varkaus Pieksämäen suuntaan, pyöräilyä voi jatkaa Kerma Kirkonkylä Varkaus suuntaan, pohjoiseen Valamo Lintula Palokki > Kuopio suuntaan ja myös Outokumpu Koli suuntaan. Vihtarista ja Enonkoskesta voisikin muodostua kiinnostavat luontomatkailun risteyspisteet.

Riipputeltta vaivihkaa puuhun, mihinkäs muuhun…

Hyypiänniemen satamaan johtavan tien varrella, aivan keskustan kupeessa, on rantatörmällä avoin nurmi–hiekkakenttä. Alueella on beach volley -kenttä, puuceet, grillipaikka ja muutama pistokepaikka karavaanareille. Tänne voi myös pystyttää teltan tai ripustaa tentsilen, mikä tekee paikasta monipuolisen pysähdyspaikan.

Alue löytyy puskaparkkiluettelosta, mutta se ei ole virallinen karavaanipaikka. Suosittua se silti tuntui olevan, sillä jokaisessa pistokkeessa oli auto kiinni – ja samalla saa siis ladattua myös sähköpyörän akun. Tällä kerta alue oli jokseenkin täysi, joten päädyin itse etsimään paikan toisaalta, eli paikallisen kalastusseuran laavulta.

Itse satamaan olisi keskustasta ollut noin kolmen kilometrin matka, mutta akku oli sen verran vähissä, etten sinne enää lähtenyt. Enonkoskella illan palvelut olivat muuten jo suljettuina klo 19 jälkeen, Salea lukuun ottamatta. Kylän keskusta teki silti vaikutuksen: se oli huolitellusti hoidettu ja kokonaisuutena viihtyisä. Salessa myös sain ladata akkua jäätelötauolla.

Pikkuinen leirimökki Punkaharjulla

Punkaharjulle pyöräily VT14 pitkin ei houkuttele. Myös väli Enonkoskelta Savonlinnaan oli vilkkaasti liikennöity, joten pyöräilyn kannalta tämä väli ei houkuttele ainakaan rauhallista menoa etsivää. Savonlinnasta pääsee junalla helposti Punkaharjulle ja siitä eteenpäin myös Jns-Helsinki -junille. Houkutteleva ajatus onkin miettiä tätä laajemmin niin, että tulijat voisivat olla pääradalta junalta poikkeavia matkalaisia, jotka ehkä majoittuvat yöksi Punkaharjulle ja vierailevat Savonlinnassa junalla. Punkaharjun satama-alueella oli aivan uusi huoltorakennus, jossa muutama WC, keittiö ja henkilökunnan tiloja. Toinen vanhempi huoltorakennus oli telttailualueen päässä, ja se oli ajanmukaistettu. Alue on laaja, joten epämukavan kaukana ovat molemmat huoltotilat useimmille majoittujille. Vuokrasin pienen kevythirsimökin hintaan 59 eur. Varusteina jääkaappi, mikro ja sähköpatteri. Liinavaatteet eri maksulla (minulla oli oma makuupussi). Monesti ajatellaan, että majoitus täytyy olla modernia ja kaikin mukavuuksin. Tohtinen olla eri mieltä: Alueen kaikki tällaiset pikkumökit olivat täynnä. Useimmat liikkeellä autolla, muutamissa näkyi moottoripyörä. Pyöräilijöitä en alueella huomannut. Alueopasteita oli hyvin tarjolla, mutta täältäkin puuttuivat roskikset muualta paitsi huoltorakennusten seinustoilta. Yleisilmeeltään alue oli hyvinkin keskikastia, ei mitenkään erityisen huoliteltu tai siisti. Suihkusta sai kuudelta aamulla vain kylmää vettä, joten aikaisista aamuista pitäville tämä paikka ei sovellu. Kerimäen risteykseen asti pääsee lomakeskukselta tien sivussa kulkevaa kokoojatietä pitkin, mutta tästä opastus ja tieto puuttuvat.

Kohti Kerimäkeä

Matka Punkaharjulta Kerimäelle kulkee pääosin idyllisessä maalaismaisemassa, ja tämä väli oli ilo ajaa. Kerimäen kirkonkylää ennen oli vastassa näköalatorni ja liikuntapuisto, sekä viihtyisä satamamiljöö oleskelupaikkoineen. Jonkin opasteen tähän olisin ehkä kaivannut alueen palveluista. Sataman alueella on kaunis hiekkaranta ja koivikkoinen puistoalue, johon saisi teltan tai tentsilen hyvin myös yöpymistä varten.

Alueella oli myös muutamia bajamaja – wc- tiloja. Satama itsessään ei ole suuri, mutta sen tunnuspiirteenä olevat kauniit makasiinirakennukset tekevät siitä lähes yhtä vaikuttavan ilmestyksen kuin keskustan ilmettä hallitseva kirkkokin. Satamassa voisi olla jokin latauspiste, ja info-taulussa myös ilmoituksia. Tyhjä taulu oli vähän surullinen pysäköintipaikan reunassa. Tässä voisi vaikka olla ohjeet alueen käyttäjille: saako yöpyä, ja säännöt jos saa yms. Pienen matkan päässä satamasta olevassa keskustassa kaikki palvelut on kivenheiton päässä toisistaan: kaupat, pankki, kahvilat ja se kuuluisa kirkko.

Rakas päiväkirja…

Mapsiin luottaen poljin kohti Oravia, mutta siinä tein jälleen virheen. Metsäpolkujen ja vielä pienempien metsäpolkujen läpi reitti toi lopulta perille, mutta ehkä jatkossa olisi viisainta vaan pysytellä enempi ajetuilla teillä. Suunnitelmana oli yöpyä Oravissa, ja jatkaa aamulla matkaa Kypärälle länsilenkin kautta. Seuraava yllätys olikin se, ettei Oravissa ollut minkäänlaista mahdollisuutta ripustaa telttaa puuhun. Päädyin siis laittamaan akun lataukseen jatkoajoa varten ja läksin tutustumaan pikaveneellä Linnasaaren kansallispuistoon. Olettamukseni siitä, että kansallispuistossa on lähinnä muutama hiljainen penkki lepotaukoja varten ja ihmiset kävelevät lähes hartaassa mielentilassa luonnon ihmeistä nauttien osoittautui varsin vääräksi. Rantautumispaikassa oli kymmeniä ihmisiä viettämässä kesäpäivää grillaillen, nurmikoilla istuskellen, huviveneistä järveen hyppien, kahvilassa istuksien ja muuten vain alueella koirien tai lasten kanssa hengaillen. Puussa ja maassa oli viritettynä telttoja yöpymiseen, monet ovat tulleet jäädäkseen pidemmäksikin aikaa. Oi miksi en tuonut varusteita ja jäänyt tänne yöksi?

Oravissa pyörä ja kuski laturissa

Oravissa on vilkas satama ja monipuoliset vuokraamo- ja retkipalvelut. Karavaanareille on muutama paikka (näytti täydeltä) ja telttapaikkojakin nurmikolla. Tentsileä ei kuitenkaan mihinkään pystynyt ripustamaan, joten yöksi en voinut jäädä. Veneilijöitä oli laiturit täynnä, tankkauspisteelle näytti olevan jopa jonoa. Pääosa välinevuokraajista (kanootteja, kajakkeja) vaikutti ulkomaalaisilta, myös ravintolassa asiakaskunta kuulosti varsin kansainväliseltä. Linnasaareen (kansallispuistoon) oli tarjolla venekyyti joka toinen tunti. Vene oli täynnä molempiin suuntiin, kuski sanoi saaressa kerrallaan olevan muutamia kymmeniä ihmisiä, ja heillä on toinen varavene, että kaikki pääsevät halutessaan pois illan viimeisellä kyydillä. Linnasaaressa oli hyvät retkipalvelut: Iso grillikota, kahvila, istuskelupaikkoja, telttailualue. Voisin kuvitella, että saman tyyppisellä keularampilla varustetulla Busterilla saisi myös toteutettua vaivattomasti oikoreittejä eri kohteiden välillä, kuten Kermanranta-Karvio -väli. Veneeseen mahtuisi 2-4 polkupyörää ja istujia lisäksi 6-8. Linnasaareen matka kesti noin lSmin, ja hinta oli 13,-/suunta tai 25 eur/menopaluu. Hinta oli varsin maltillinen, ja voisin maksaa yhteydestä enemmänkin, sillä venekyyti itsessään on elämys tällaisella pyöräretkellä. Oravissakin yleisilme oli jo hieman nuhjaantunut, eikä täälläkään löytynyt roskista mistään ulkoalueelta. Ravintolassa ruoka oli hyvää, mutta hinnat aika lailla ylärimassa kiinni (esim. lämmin cesar -salaatti 20 eur).

Mutkaista tietä näkymättömiin, kotia kohti

Kolmen tunnin akunlatauksen jälkeen olin valmis taas tien päälle. Päätin, että poljen Kypärälle saunaan ja nukkumaan oikeaan sänkyyn, jos vaan jalat perille kantaa ja akku riittää. Mäkistä maastoa oli jo ennen Oraviakin, mutta enpä osannut taaskaan aavistaa mitä olisi edessä. Tie muuttui hyvin jyrkkäpiirteiseksi heti lossin jälkeen, ja päällysteen päättyminen teki matkanteosta melkoisen kivistä, ihan kirjaimellisesti. Tie oli vastikään sateen jäljiltä lanattu, ja irtokiviä oli pinnassa todella paljon. Autoliikennettä oli melko paljon, ja vauhti ainakin pyörän selästä katsottuna aika hurjaa. Odotin sitä viimeistä yllätystä kivimurikan muodossa otsalohkoon, mutta onneksi turhaan kuitenkin. Viljolahden ja Rummukkalan välillä testattiin tosissaan jalkalihasten kyky kuljettaa pyörä mäeltä toiselle, huilaamaan ei irtosoran vuoksi pystynyt edes alamäkiä laskiessa. Parin kilometrin välein oli pakko pysähtyä psyykkaamaan itseä kohti seuraavaa näkyvää mäen harjannetta. Syrjässä oli tarkoitus käydä ihmettelemässä vanhaa louhosta, mutta akku uhkasi loppua kesken matkan, joten mihinkään syrjähyppyihin ei ollut tällä pätkällä varaa.

Mutta kuten saduissa tuppaa käymään, tämä tarina päättyy onnellisesti. Pääsin kuin pääsinkin Kypärälle ja saunaan.

Helppo itäreitti

ltäreitti Pyhäselän ympäri on helppo, jopa tylsä. Junalla pääsee Heinävedeltä Joensuuhun, ja siitä voi lähteä Hammaslahden kautta Rääkkylään ja edelleen Liperiin, ja palata Joensuuhun. Tämä sopii sellaisille, jotka esimerkiksi ovat pidempään seudulla, ja haluavat ajaa jonkin reitin aikansa kuluksi. Lenkin pystyy täydellä akulla ajamaan ympäri yhdessä päiväsäkin, ellei halua Rääkkylässä leiriolosuhteissa yöpyä. Jos paksuniemeen saisi vaikka muutaman Glamping – teltan tai vaatimattoman pikkumökin ja monipuolisemman huoltorakennuksen, niin tämä voisi hyvinkin soveltua erilaisten retkeilijöiden tarpeisiin. Liperistä en löytänyt yhtään laavua, kotaa tai muuta taukopaikkaa, jossa olisi voinut vaikka hetken huilata. Ainoa merkitty pysähdyspaikka Rääkkylän ja Liperin kirkonkylän välillä oli Saariston Puoti. Tälle välille kuitenkin sijoittuu Kivisalmi, jossa monipuolinen levähdysalue: Puucee, opasteet, pöytäryhmä viehättävällä paikalla sillan kupeessa. Täältä oli myös hyvät opasteet Saaristo trail – pyörä reiteille. Retkeilijän viipymää alueella voisi ehkä helpostikin lisätä palvelukokonaisuudella, johon kuuluisi em. glamping – tyylistä majoitusta ja saariston reiteillä pyöräilyä. Liperistä voi polkaista vaikka Viinijärvelle tai Joensuuhun, ja hypätä junaan kohti seuraavaa ajolenkkiä. Liperistä Joensuuhun -väli oli enempi kaupunkipyöräilyä liikenteen kupeessa, joten rauhaa rakastavat tuskin tästä pätkästä pitävät.

Upeita maisemia mutta haastavaa maastoa

Vihtarista Enonkoskelle maisemat reitillä on aivan huikean hienot. Sähköpyöräillessä ei lainkaan haittaa, että jotkut mäet saavat jopa huokaamaan syvään, sillä vastapainoksi on tarjolla kunnon vauhdikkaita alamäkiä. Tien varret kukoistavat mitä moninaisimmin ketokukin, lupiineista ei täällä vielä ole riesaa. Ja sen huomaa myös lentävien pieneläinten määrästä. Enonkoskella on myös ilmaista yöpymispaikkaa tarjolla ja päiväsaikaan myös monipuolisia palveluja. Illalla Sale-kauppaa lukuun ottamatta kaikki liikkeet ja kahvilat olivat kiinni. Toinen hieno maisemareitti oli Punkaharjun ja Kerimäen välillä. Tälläkään pätkälle ei tarvinnut valtatiellä ajaa ja Savonlinna -vierailun voi Punkaharjulta tehdä näppärästi junallakin. Heinäveden lähialueella kiinnostavat pikku reitit löytyvät mm. Karvio-Varistaipale-Palokki-Valamo -suunnasta ja toisaalta Kypärä-Viitalahti – suunnasta. Päivän aikana pystyy tutustumaan molempiin. Kuntoiluhaastetta kaipaavalle Syrjä-Rummukkala­ Viljolahti -seutu ja toisaalta Karviosta Lepikkomäen tai Sarvikummun kautta itään ja etelään suuntaavat reitit antavat varmasti liikunnallista haastetta.

Junalla, tai sitten ehkä ei…

Juna-pyöräyhdistelmä yksin liikkuen on todella haastava. Taajamajunien lattiakorkeus on vähintään 60, yleensä yli 80 cm laiturin yläpuolella (4 porrasta), joten painavaksi kuormatun pyörän kyytiin saaminen yksin voi tuottaa ongelmia. ONNEKSI Suomessa on ystävällisiä kanssamatkustajia, jotka auttoivat joka kerta saamaan pyörän junaan ja sieltä pois. Tässä olisi VR:llä kehittämisen paikka-> vaikka simppeli ja kevyt ramppi, jota pitkin pyörän voi työntää kyytiin portaissa kolistelun sijaan. Toinen kehittämisen paikka on pyöräpaikan ostaminen: Mobiilissa ainakin todella hankala avata lisäpalvelut, josta paikka ostetaan. Ja toivottavaa olisi informoida asiakasta jo etukäteen tästä porrashaasteesta.