Ban Gioc: Kiinan ja Vietnamin rajalla
Tämän vietnisreissun pääkohde oli Kiinan rajalla sijaitseva Ban Gioc – putous ja sen lähellä sijaitseva Nguom Ngao -luolasto. Googlen kertoman mukaan Ban Gioc on mailman neljänneksi suurin rajalla sijaitseva putous, ja hauska yksityiskohta on se, että rajajoella on sulassa sovussa sekaisin sekä kiinalaisia, että vietnamilaisia turistiveneitä putousta ihmettelemässä. Vain laiturit sijaitsevat kummankin valtion omalla alueella. Tätä kohdetta ei vielä massaturismi ole pilannut, kuten on vähän asianlaita ollut monessa aiemmassa vierailemassani paikassa. Esimerkiksi Halong Bayn ja varsinkin siellä olevan Titop- saaren kauneus hukkuu valtavaan turistimassaan, Cat Ba:lla taas rakentamisen valtavaan volyymiin. Tämä sama vaikuttaa myös Phu Quocilla jo monilla alueilla.
Erikoinen rajavyöhyke
Kiinalaisissa veneissä oli punaisia pylpyröitä, vietnamilaisissa Viettel- puhelinoperaattorin mainokset katossa. Ei näitä muuten olisi toisistaan juuri erottanut. Joen leveys oli muutaman kymmenen metriä, ja siellä pörrättiin iloisesti ympäri niinkuin törmäilyautoradalla konsanaan. Vasemmalla joen laidalla siis Vietnam, oikealla Kiina.
Massaturismi vielä kaukana
Mitä pohjoisemmaksi matkani on suuntautunut, sen miellyttävämpää on retkillä ollut. Ninh Binh on toki jo turistikohde isossa mittakaavassa, mutta rakentaminen on pysynyt Tam Coc – alueella kuitenkin maltillisena ja perinnettä kunnioittavana. Cao Bangista pohjoiseen ei massaturismia juuri näy vielä, ja se onkin tämän alueen viehättävin piirre. Väistämättä tilanne tulee täälläkin muuttumaan, mutta toivottavasti jollain tapaa osattaisiin ottaa jo huomioon ekomatkailustakin kiinnostuneiden tarpeet, kun se vielä on mahdollista. Yöpymispaikaksi itsellä valikoitui Khuoi Han Ecolodge, joka sijaitsi näppärästi tien varressa matkalla putouksille. HInta-laatusuhde tässä oli enemmän kuin hyvin kohdallaan, sillä n. 40 € vuorokausihinnalla sai ison oman mökin, josta hienot maisemat vuorille.
Putouksile ei ollut mitenkään yksinkertaista suunnistaa: Ensin Hanoista 6h bussilla (noh- Trasitista muokatulla matka-autolla) Cao Bangiin, ja siitä jatko moottoripyörällä perille. Toki tarjolla oli myös helpompia vaihtoehtoja, kuten auto ja kuljettaja päiväksi (n. 90 eur), opastettu ryhmäretki moottoripyörillä (n. 60 eur) tai sitten vaan ihan edestakainen bussi, eli aamulla putouksille, illalla pois (5 eur). Tiukan budjetin reissulla kalliit opastetut vaihtoehdot karsiutui pois, ja paikallisbussia käyttäessä olisi pitänyt viihtyä klo 10-17 väli pelkästään siellä putouksilla (jossa ei ollut yhtään ruokapaikkaa). Edullisena kompromissina oma mopo oli siis käytännöllisin (10 eur), koska pääsen samalla tutustumaan myös luolastoon, ja voin pysähdellä kuvaamaan matkalla.
Mopoilua maalaismaisemassa
Vuokrasin 150 -kuutioisen manuaalivaihteisen pyörän (10€/pv), koska pikkuskoottereilla rinteissä olisi vauhti kyllä hyytynyt pahasti. Matkaa putouksille hotellilta oli 90km, ja liikenteen keskinopeus n. 40-50km/h, joten reipas kaksituntinen matkaan Cao Bangista putouksille menee. Liikennettä oli kohtuullisen vähän, ja Google mapsia seuraten perille löysi ilman mitään ongelmia. Matkan varrella oli hieno katsella viljelysesongin mukaisia paikallisten puuhia: tien varsilla kuivattiin maissinjyviä ja riisiä, vesipuhvelit kävelivät tien viertä riisipelloille aterioimaan, monin paikoin oli vielä kuivumassa riisikuhilaita. Ihan tuli Balin kylämaisemat tästä mieleen. Ja sitten taas mutkaiset tiet vuorten välissä ja niiden rinteillä toivat muistoja 1980- luvun lopun norjalaismasemista. Matkalla olisi ollut myös monien suosima Angel eye- vuorinäköalapaikka, mutta jossain videossa sinne näytettiin olevan melkoisen huono tie. En siis lähtenyt onnea kokeilemaan, vaan pysyttelin asfaltilla. Viime aikojen sateiden vuoksi oli monin paikoin vielä maanvyörymien raivaustyöt kesken, ja varovasti sai ajella liukkailla savisilla osuuksilla myös afalttitielläkin. Kuvat ei nyt ihan vastaa kokemusta, kun en kovin moneen paikkaan uskaltanut pysähtyä kuvaamaan. Serpentiinitien varressa oli upea laaksomaisema, mutta siinäkään ei tuntunut löytyvän turvallista pysähdyspaikkaa.
Putouksilla
Pääsylippu putoukselle oli 50 snt, saman verran venekyyti putouksen juurelle. Alueelle oli tehty siistit kulkukäytävät ja WC- tilat, opastekyltit ohjasivat perille. Viime aikojen sateiden myötä runsaasti virtaava putous oli kertakaikkisen hieno kokemus. Erinomaisen hauskaa oli tämä kahden rajan välinen veneily putoukselle, koska veneet menivät joella suloisesti sekaisin, ja kiinalaiset pyörivät Vietnamissa, me taas Kiinan puolella, eikä asia tuntunut ketään häiritsevän. Vaikka putousten alueella ei ollut ruokapaikkaa, matkalla luolille oli useampikin homestay- tyylinen vaatimaton majoituspaikka ruokailumahdollisuuksineen. Nälässä ei siis tarvinnut olla, sillä noin eurolla sai matkalta maittavan aterian.
Luolissa
Paluumatkalla (4 km putouksilta) olleen Nguom Ngao -luolaston pääsymaksu oli n. yhden euron lyhyemmällä (n. 1 km) reitillä, ja 2€ pidemmällä, noin 2km reitillä. Kello oli tullessani jo iltapäivän puolella, joten en uskaltanut pidemmälle reitille lähteä ehtiäkseni valoisalla takaisin hotelliin. Luolan suuaukko oli vain pieni kolo maanrajassa, mutta kun sinne laskeutui portaita pitkin, avautui ihan huikaisevan hieno luolamaailma. Reitti kierteli välillä matalissa, melkein konttaamista vaativissa kohdissa, välillä aukesi 20-30 metriä korkeita saleja näkyviin. Jostain kuului matkalla veden solinaa, mutta pimeässä ei nähnyt missä vesi virtasi. Käytävä oli selvästi merkitty, ja opasteilla lisäksi varoitettiin menemästä reunoille, josta voi pudota ’jonnekin’ pimeään… Kertakaikkisen upea paikka, joka jättää varjoonsa kaikki aiemmin kokemani hienot luolat (Cat Ba, Ninh Binh, Halong Bay). Tästä iso suositus, jos tykkää luolista 🙂
Kannattiko vaivannäkö?
Vaikka matka tänne oli pitkä ja monivaiheinen, niin matkalla oli itsessään paljon kiinnostavaa nähtävää. Noin tunti-pari Hanoista pohjoiseen alkaa maasto muuttua mäkisemmäksi, ja horisonttiin ilmestyvät vuoret. En malttanut edes kirjaa loppuun lukea, kun oli niin paljon kivaa katsottavaa matkalla. Sama pätee mopomatkaan, se oli elämys itsessään. Siis kyllä- vaivannäkö kannatti, ei se tuntunut vaivannäöltä lainkaan. Kun nyt matkaa on takana kolmisen viikkoa, ja kaikki suunnitellut pääkohteet on koluttu, niin kyllä ehdottomasti tämä pohjoinen kolkka on ollut kaikkein kiinnostavin. Niin maisemien kuin rauhallisemman tahdinkin vuoksi. Lisäksi ilmasto on miellyttävä: lämpotila jotakuinkin 25 astetta, yöllä viileämpää. Etelässä reilu 30 ja kosteus 95% saa hikoilemaan paikallaan istuessakin, täällä silmälasit ei huurtuneet muualla kuin luolissa 🙂