Hanoin kautta Cat Ba:lle
Lensin siis Phu Quocilta Hanoihin monissa somekeskusteluissa parjatulla Vietjet Airilla. Tällä kertaa lento oli ihan ajallaan, mutta lentokenttäkyytiä sain sitten odotella lähemmäs tunnin, vaikka olin sen Bookingin kautta etukäteen varannut. Lopulta päädyin romanialaisperheen kanssa samaan pakuun, jolla keskustaan noin 40 minuutin matka taittui. Ei perheessä mitään vikaa ollut, mutta ihan ei nyt osunut ajatukseen yksityisestä kyydistä tämä. Ehkäpä jatkossa otan sen Grab-kyydin kuitenkin. Kirjoitan Hanoista ihan oman juttunsa vähän myöhemmin, sillä käyn kaupungissa kolmena eri päivänä yöpymässä, suunnatessani eri kohteisiin. Ehdin jokaisella kerralla ehkä yhden nähtävyydenkin käydä ihmettelemässä.
Cat Ba Express – bussissa on tunnelmaa
Aamulla lähtö Cat Ba:lle oli jo kello 7, joten nopean aamupalan jälkeen bussiin . Matka-aika oli arvioitu n. 3 tunniksi, ja kyyti lähti minuutilleen ajallaan (kyydin hinta 11 eur). Taukopaikat on ilmeisesti kaikilla busseilla vakiot, ja tämäkin pysähtyi käsityölaisten pajalla, missä naiset ompelivat satoja euroja maksavia kuvakudoksia, ja mistä olisi voinut ostaa 5 euron suklaapatukan matkaevääksi. En ostanut. Kun pääsin hotellille, samalla vitosella sai mehevän patongin ja tuorepuristetun mehun. Hotellivalinta (Paradise hotel, hinta 41€/yö) oli taas aivan onnistunut, sillä sain pyykit pesuun, edullista ruokaa, maisemat merelle auringonlaskun aikaan ja apua retkisuunnitelman muutokseen.
Kaapelikärryllä saarelle
Koska mentiin saarelle, tarjolla oli kaksi vaihtoehtoa: joko matkan hintaan sisältyvä pikavenekyyti, tai vaihtoehtoisesti 2 euron lisähinnalla kaapelihissikyyti. No toottakaii valitsin kaapelihissin, kun sellaista tarjottiin. 🙂
Kyseessä kuulemani perusteella Guinnesin ennätyskirjan mukaan korkein kaapelihissi (214m). Matkaa mantereelta saarelle on noin 4km, joten ihan napakkaa vauhtia mentiin, kun matka kesti vain 10 minuuttia.
Väistämättä tuli mieleen sekä maisemasta, että tuosta kärrystä siellä kuuluvine opastuspuheineen Jurassic Park- elokuvat. Ehkä ei sentään samaa kokemusta tarjolla?
Kansallispuistokierros
Varaamani melontaretki oli peruttu myrskyn vuoksi, joten vaihtoehtona tarjottiin kansallispuistovaellusta ja luolavierailuja. Olin suunnitellut mopoilevani luolille, mutta tässähän se tuli samalla. Retken pituus oli 4 tuntia, ja se sisälsi opastetun vaelluksen kansallispuistossa sekä kaksi opastettua luolakierrosta. (Hinta 21 eur, sisältäen vielä pullon vettä).
Vaellus täällä tarkoitti 290 metrin korkeuteen näköalapaikalle kiipeämistä viidakkopolkua pitkin. Kun näin ensimmäisen porrassetin, jossa askelmakorkeus oli yli 30cm, ehdin jo miettiä takaisin kääntymistä kipeän polveni kanssa. Mutta kun kerran itseäni 20 vuotta vanhempi pariskuntakin lähti kiipeämään, ei sisu antanut periksi jäädä pois. Niinpä noin 40 minuuttia myöhemmin olin viimeisen 10 metrin lähes pystysuoran seinämän alla varsin hikisenä. Kellon mukaan sykkeet oli koko kiipeämisen ajan yli 150. Kello huomautti myös, että olen ylittänyt arkiliikunnan tavoitteeni 400 %:lla, ja varoitteli ylirasituksesta. Siihen viimeiselle seinämälle käski polviparkani pysähtyä, kun ei ollut enää portaita. Ylös olisin vielä päässyt, mutta sitten alas? Mitään turvavälileitä ei ollut käytössä, enkä oikein enää luottanut tässä kohtaa hyytelöjalkojeni kykyihin.
Polku oli monin paikoin alle metrin levyinen, sateiden liukastama, eikä kaiteita kovin monessa paikassa näkynyt. Kahteen suuntaan oli kuitenkin koko ajan liikennettä, joten hieman on erilaiset nämä turvastandardit täällä kuin meillä 😀
Sitten luolia
Ehdin alas muita huomattavasti aikaisemmin, joten levänneenä vaikka paita läpeensä märkänä suunnattiin sitten luolille. Kohteena olivat sotasairaalana toiminut luolakompleksi (Hospital Cave) ja toinen, n. 300m pitkä luonnonluolasto (Trung Trang Cave). Sairaalaluola oli muokattu luonnonluolastoon betoniseinillä n. 1000 sotilaan sairaalatukikohdaksi Vietnamin sodan aikaan, ja sinne oli tuotu aiheeseen sopivaa rekvisiittaa. Trang Trung – luolastossa oli tehty polku käytännössä vuoren läpi, n. 300m:n matkalle. Välillä piti melkein ryömiä, välillä oli korkeita holvikattoja. Hieno kokonaisuus.
.
Ajatuksia…
Cat Ba oli kaikkinensa aika hämmentävä kokemus. Se valtava rakentamisen volyymi, mikä siellä pisti silmään kaupungin alueella, oli jotain suorastaa mykistävää. Korttelitolkulla valmiita mutta tyhjiä, tai kesken rakentamisen olevia isoja taloja. Mietin vain, että kenelle tätä toteutetaan? Toki ymmärrän yksipuoluejärjestelmän voivan johtaa kaikenlaisiin ylilyönteihin, mutta tämä on jotain ihan muuta. Miksi kaikki alkuperäinen maisema ja ihmiset pitää pyyhkiä pois, ja tuoda tilalle kolossaalinen kehitysalue? Ketä tämä palvelee?
Kun tullessa oli hississä mielessä ne liskoelokuvat, niin tämä väistämättä kuului omassa ajatuksenjuoksussa samaan sarjaan: Tämä ei voi päättyä hyvin.
Ohessa vielä pieni videopätkä ”Päivä Cat Ba:lla”